AD-koe suoritettu!

Kaikenlaista pientä ollaan taas keritty tekemään, aloitetaan kuitenkin viimeisimmästä.

Eilen sunnuntaina suunnattiin kaveriseurassa Luukkiin SPL:n Helsingin ao:n AD-kokeeseen. Etukäteen jo jännitin koetta, pelkäsin, että vaadittu 12-15 km/h vauhti on Sysille liian reipas ravattavaksi, ja itsekin olin vielä flunssan jälkimainingeissa. Ekalle 8 km pätkälle lähdettiin keskivaiheilla, kaverikoiran takana. Ja koko 8 km oli hirveää taistelua siitä, saako vetää vai ei... Sysi yritti kiskoa hulluna koko pätkän, joitakin pieniä pätkiä saatiin onnistumaan löysällä hihnalla, ja yritin kehua paljon niistä, ja muuten sitten komensin.. Tokalle 7 km pätkälle mentiin sitten melkein kärkeen, kaverikoira meidän taakse, ja johan lähti sujumaan paremmin :) Selkeästi ne höyryt oli päästelty, ja kuljettu vauhti ei ollut ongelma eikä mikään, Sysi pysyi sakemannien tahdissa vetävällä ravilla. Vika 5 km pätkä olikin sitten rennointa menoa. Vikat vajaa pari kilsaa mentiin hieman rauhallisempaa tahtia, mutta siinäkään ei tarvinnut koiraa kannustella. Pimeässä takaisin tukikohta-parkkikselle, koiralle juotavaa ja tottisosuuteen. Se oli pätkä seuraamista, täyskäännös ja takaisin, ja todellakaan ei mikään "oikea" tottisarvostelu, tyyli oli vapaa :) Joten nyt meillä asustaa FI AVA BH AD Talvihallan Cuyama!

Kokeen jälkeen runnottiin fillarit autoon (munkin fillari meni etupyörä irrotettuna oman auton takapenkille, ihme!), ja käytettiin koiria kävelemässä. Päästettiin Sysi ja Mojna nollaamaan ja vapaaksi, ja ne laittoi pienet rallit pystyyn. Kiva ilta, kokeessa oli tosi rento tunnelma, tosi mukava kokemus! Kokeeseen viime hetken valmistautuminen aloitettiin perjantaina 10 km fillarilenkillä, lauantaina rento muutaman kilometrin lenkki vapaana suuri osa, sunnuntai-päivä täyslepoa. Nesteytys aloitettiin lauantaina, juomana oli mukana vettä ja Fitdogin energya, palautukseen pari desiä turvotettua kuivalihaa suorituksen jälkeen. Aika vähän Sysi joi kokeen aikana, sen jälkeen sitten paremmin. Bot-loimi otettiin nyt tälle syksylle käyttöön, ja tänä aamuna ei sen kummempaa väsymystä tai jäykkyyttä havaittavissa.

Toissapäivänä lauantaina käytiin Annan kanssa treenaamassa hyppytekniikkaa, pelkkä Vire mukana. Tehtiin sille ensin set pointia pari toistoa, ja sen jälkeen liikkuvaa hyppyä (etäisyyden arviontia). Etäisyyden arvioinnissa aloitettiin 9 jalan välillä, ja siirrettiin 3 jalkaa kerrallaan. 12 jalkaa vikassa välissä oli Virelle selkeästi helpoin, on se niin ulottuva ja kookas. 15 jalan väliin ei vielä ottanut ekstra-askelta, vaan veti jättiloikan. 18 jalan kohdalla saatiin se lisäaskel, ja sen jälkeen palattiin helppoon 12 jalkaan ja lopetettiin siihen. Heti oli kyllä erilainen fiilis treenaamiseen, kun oli vain yksi koira mukana, sai rauhassa keskittyä vain siihen :)

Viikko sitten lauantaina päästiin kuokkimaan Valkohampaan treenileirille Räyskälään, osallistuttiin Sysin kanssa jälkiryhmään. Kerroin, että meillä on ollut ongelmia keppien ilmaisun kanssa, ja aloitettiin keppien ilmaisuharkalla - useita jälkikeppejä ripoteltu maahan, koira tuodaan hollille ja katsotaan tarjoaako keppien tuomista (meillä kun on ilmaisuna nouto). Hyvin tarjosi, kunnon palkkaus ja muutama keppi haetutettiin. Meille poljettiin 5 kepin metsäjälki lähimaastoon, reipas puoli tuntia vanheni. Ihan vain muutaman metrin vino jana, hyvin nosti ja lähti jäljestämään. Ekan kepin ilmaisu - loistava, tokan kepin ilmaisu - loistava, kaikki muut paitsi vika keppi ilmaistiin tosi hyvin, varmasti ja oma-aloitteisesti lähti tarkentamaan. Vikalla painoi sivusta ohi, ja kun otettiin uusiksi, itse ilmaisu oli ihan hyvä, kunhan oli hollilla. Keppien ilmaisu ei siis ollut ongelma, eikä vieraan talloma jälki, vaikka niitä ollaan päästy tekemään ihan minimaalisesti, viimeksi ehkä vuos sitten? Mutta, jäljestämiseen tarvitaan tarkkuutta. Keppien jälkeen jäljelle lähetys oli yksi "vaaranpaikka", ja vauhdin kasvaessa keskittyminen kärsi, seilailua ja parissa kohtaa hukkasi jäljen hetkeksi. Muita treenivihon raapustuksia

• Kiinnitä huomiota kepin ilmaisun jälkeiseen jäljelle lähetykseen
• Kahdella kepillä lähti huolimattomasti ja hätiköin lähetyksen - koiran katse oli jonnekin ihan muualle kuin kepin löytökohtaan, ja sinne suuntaanhan se lähti. Sen koiran voi viedä siihen kohtaan mistä keppi löytyi.. Mutta suuntaamaan en rupea, edelleen pelkkä suullinen käsky.
• Tarkkuutta huolellisuuden ja rauhallisuuden kautta
• Sysin mielentila jäljen alussa oli aivan super! Eteni huolellisesti, rauhassa ja varmasti jäljestäen - neliveto tosin päällä, mutta varmasti jäljen päällä. Avainsana tähän ohjaajan mielentila. Laamailua sähläyksen sijaan. Älä anna koiran ryysiä.
• Ei täyspitkällä liinalla jäljestämistä
• Jäljelle lähtiessä mulla olikin liina solmussa (miten niin sähläys toinen nimeni) ja se olikin tosi hyvä! Ehkä 7 metrin liinalla mentiin, eikä normi 10 metriä koiran takana, ja sitä olikin helpompi pitää silmällä ja pidättää tarvittaessa

Toiselle pätkälle lähdettiinkin kuivalle multaiselle pellolle. Ei keppejä, namirasioita muutama matkalla palkkana, jälki L-muotoinen, aloitettiin pitkällä suoralla ja käännös vasempaan. Tuuli takaa. Alku meni todella hyvin! Rauhassa, tarkasti, tosin bongasi paljaalta pellolta namirasian silmillään selkeästi kauempaa. Mutta, jatkettiin, ja kulma ei mennytkään niin hyvin, tuuli selvästi häiritsi, ja veti Sysin ohi jäljestä liikaa oikealle. Taisteltiin loppuun, ja hienosti Sysi tsemppasi :) Tämäntyyppisiä jälkiä lisää! Tarkkuutta ja rauhaa, ja sama mielentila metsäänkin.

Jäljen jälkeen molemmat tytöt pääsi esineruutua tekemään. Ajatuksen vahvistamiseksi lähdettiin kokeilemaan hajun haun avulla lähetystä, tätä ei olla tehty aiemmin. Eli koira hihnassa kohti esinettä, kun nappaa hajun ilmasta viedään takaisin lähetyspaikkaan ja siitä hakemaan. Sysin kanssa toimi tosi hyvin! Ekalla en uskaltanut lähettää kovin kaukaa, mutta tokalla jo paremmin, irtosi ja upposi hyvin, matka ehkä 25-30m  :) Viren kanssa sama tehtävä, mutta lähetys paljon lähempää. Eka oli ok, tokalla kerkesi kadottamaan fokuksen ja juoksenteli kohtaan, mistä nosti ekan esineen. Otettiin uusiksi ja helpotettiin lyhentämällä lähetysmatkaa, onnistui. Ajatuksena tykkäsin tämäntyyppisestä treenaamisesta, uskon sen vahvistavan Sysille koko ideaa esineruudusta, joten treenilistalle lisätään.

Loppuun pienet tottikset molemmille. Sysille juoksutarkastusta, vähän seuraamista, paikkamakuuta... Virelle perusasennon hakua ja seuraamisen alkeita parilla askeleella, innokas tyyppi :) Appari naksun kanssa merkkaamassa. Jäävistä maahanmenoa, ja kumma kyllä, paranee kun treenaa :P Hyvillä mielin sai lähteä kotia kohti, hienoja koiria, paljon treenaamista ja ihana syksykeli!

Hyppytekniikkakurssilla

Toissa viikko meni arkipäivien yhdessä hujauksessa treenaailematta, ulkoiltiin vaan. Viikonloppu tosin oli jälleen ohjelmaa täynnä, osallistuttiin ATD:n järjestämään hyppytekniikan peruskurssille, vetäjänä Ulla Kaukonen. Setti oli todella tiivis ja rankka, yhteen viikonloppuun kun mahdutetaan kaksi yli 8 tunnin pituista semmapäivää. Molemmat päivät aloitettiin reilu parin tunnin luennolla, ja hyvän hyppytekniikan tärkeys nousi todella hyvin esille. Esimerkkinä Ulla kertoi laskeneensa jonkun kurssin kanssa keskivertoagikoiran uran aikana tehtyjen hyppyjen määrän, ja se nousi kymmeniin tuhansiin. Siitä voi sitten miettiä, kuinka kova rasitus koiran etuosalle tulee jo hyvällä hyppytekniikallakin, saati sitten, jos alastuloihin ei löydy riittävästi joustoa.

Vire osallistui harjoituskoirakkona, Sysi joutui tällä kertaa vain seuraneidin rooliin. Kurssipäivien aikana tehtiin Virelle perussarjaa, set pointia, kasvavaa sarjaa ja korkeuden arviointia ponnareilla.

Sitten niihin kommentteihin Virestä. Vielä pentumainen liikkeissään ja koordinaatiossaan, ja se on ihan normaalia tuon kokoiselle ja ikäiselle. Vielä ei tarvitse rimoja, ponnarit riittää. Seuraavat 3-4 kk voidaan jatkaa ponnareilla, mahdollisimman monipuolisesti eri harjoituksia. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa lähteä tuomaan rimaa treeneihin. Viren kanssa ei tarvinnut säätää etäisyyksiä, maksikoirien oletukset sopi sille.

Kaikenkaikkiaan saatiin hyvä setti eri harjoituksia joita tehdä. Maltti mukaan, ja pitää muistaa, että kiire ei tässäkään hommassa ole. Hyvin Vire jaksoi keskittyä, mutta kyllä siitä huomasi miten rankkoja loppupeleissä nämä harjoitukset on, tietysti yhdistettynä vielä rankkoihin semmapäiviin verkkaamisineen.

Viime viikon alku palauduttiinkin sitten rankasta viikonlopusta :) Tiistaina käytiin rennolla juoksulenkillä, Virekin on nyt hiffannut, että kiire ei ole, ja koko ajan osaa hakea paremmin rentoa ravia. Mulle on haastavampaa mennä molemmat koirat mukana, koska Sysi säilyttää ravin vähän hitaammassakin hölkässä, mutta Vire ei.. Se aloittaa peitsaamisen, kun mun tahti hidastuu, joten kovillehan tässä joutuu.

Treenaamaan lähdettiin perjantaina. Pitkästä aikaa tottiksia molemmille. Vire aloitti, perusasentoa ja askeleen verran seuraamista. Väliin minimittaista paikkamakuuta, sen jälkeen liikkeestä maahan ja vauhtiluoksari. Hyvällä asenteella tekee, mutta edelleen mun on oltava tarkka omasta liikkeestä. Vire lukee niin pieniä kropan vihjeitä ennen suullista käskyä, ja sille ne tuntuu olevankin paljon vahvempia kuin Sysille ikinä. Ois aika loistava agilitykoiran ominaisuus..... Mutta tottiksissa ei niin hyvä :P

Sysi seuraavana. Päätin ihan vaan kokeilla miten sujuu pitkä PK-kaavion mukainen seuruu (ilman henkilöryhmää). Ulkomuistista vähän haparoiden sen kävelin, ja huh, tämä on todella mennyt eteenpäin tekemättä mitään! Ei hetsausta, ei mitään, suoraan vaan seurauttamaan kaaviota läpi, ja Sysin asenne kantoi loppuun asti. Ei laskenut pahasti missään vaiheessa, ekalla suoralla laski hieman, ja hitaassa kävelyssä/juoksussa nosti itsensä uudelleen! Aivan mahtavaa! Täyskäännöksiä se ei vieläkään osaa, mutta ysikymppiset kulmat oli korrektit. Sitten jääviin. Seisominen ja istuminen todella hyvät, joten tehtiin ne vain kerran. Maahanmenossa ekalla jätti kyynärät vähän ilmaan, joten pari toistoa otettiin lisää, ja pääsin palkkaamaan hyvästä suorituksesta. Paikkiksen aikana keräilin kamoja ja kävin pariin otteeseen piilossa, kerran nosti kyynäriä (argh) kun olin ekaa kertaa piilossa. Joten työtä, työtä on niin paljon edessä tässäkin. Paikkamakuun mielentila oli kuitenkin hyvä, rauhallinen, mutta keskittynyt.

Vire pääsi kokeilemaan vielä toiselle kierrokselle noutoa. Ja vitsit, mikä alligaattori! Sehän pureskelee ton kapulan palasiksi. Joo, eipä olla noutoa tai pitoharkkoja tehty, ja sen huomaa. Kyllähän se noutaa mitä vaan, mutta haastavaksi tän tekee nosto, pito ja luovutus. Mutta niitä sitten yks kerrallaan työstämään.. Jos vaikka nyt ihan oikeasti aloitettaisiin ne pitoharkat..

Lauantaina tehtiin pitkää metsälenkkiä, ja saatiin ihania kuvia tytöistä :)

Sunnuntaina jatkettiin metsälenkkilinjaa, ja käytiin taas nauttimassa ihanasta syksystä, ihanassa seurassa - tosin ensin treenattiin. Aloitettiin agilitylla, hyppytekniikkaa tytöille. Sysi teki perussarjaa, korkeuden arviointia (50-55-60-65-60-50), ja kasvavaa sarjaa. Vire teki vain kasvavaa sarjaa. Hyppytekniikan jälkeen Sysille keinuharkkaa, ja Virelle tottista - jälleen perusasentoja, seuraamisen alkeita ja liikkeestä maahan, kun oli valvova silmä katsomassa. Ehkä tässä joku päivä eteenpäin päästään... Vire varmasti tekisi jo pidempääkin pätkää seuraamista, jos ei olis ihan niin tarkkaa sen asennon kanssa.. Mutta kompromisseihin ei vielä ainakaan ryhdytä :P 

Muuten niin mukavaan aktiiviseen viikonloppuun mahtui myös pieni haaveri, Vire loukkasi sunnuntaina (oletettavasti kalliolla juostessaan) etutassujensa anturat, pintakerroksesta lähti pienet palat. Onneksi tämä tapahtui vasta ihan loppulenkistä, ja onni on koira, joka näyttää sen, että nyt sattui. Verta ei onneksi vuoda, mutta aristaa kyllä. Nämä on niin ikäviä, mutta onneksi anturat yleensä paranee kohtuu nopeasti.

SOVE hyväksytty!

Viime lauantaina päästiin kisaamaan ekaa kertaa vepen parissa Viren kanssa, ja tulokset pistää vieläkin hymyilyttämään, eli nyt on vesipelastuksen soveltuvuuskoe suoritettu :) Ensi vuonna sitten päästään alokasluokkaan kisaamaan, joten tämä oli todella hieno saavutus vielä tälle kaudelle. 

Kuva treeneistä muutaman viikon takaa

Liikkeistä pisteitä kertyi 87/100.

1. Veneestä hyppy, 25/25, täydellinen suoritus.

2. Vienti, 19/25. Tsiljoona lisäkäskyä :) Vene soudettiin poijulle "väärinpäin", siis käännettiin nokka ulapalle päin soutamisen ajaksi (ei olla kertaakaan tehty näin), ja oletettavasti näköyhteyden katkeaminen sai Viren unohtamaan minne oli menossa ja mitä tekemässä. Lisäkäskyillä selvittiin, itse vienti oli ihan nätti, mitä nyt itse hätähousuna hätäilin luovutuksen kanssa. 

3. Veneen haku, 25/25, hieno! 

4. Hukkuva, 18/25

Hukkuva hinattiin 7 metriä ohi maalilinjan rannassa olevan toisen veneen toiselle puolelle - muuten hyvä.

Kaiken kaikkiaan Vire suoriutui todella hienosti oman kisauransa korkkauksesta, nyt saatiin mekin ensimmäinen kokemus vepessä kisaamisesta ja ollaan ensi kerralla taas hieman kokeneempia :)